Musta Joutsen

Reilun viikon päästä heitämme ensimmäisen keikkamme yli vuoteen. Kyseessä on myös ensimmäinen keikka uudella kokoonpanolla, joten jännitystä on luonnollisesti ilmassa. Uusia biisejä on treenattu keikkakuntoon viime viikkojen aikana, ja se on levytyksen jälkeen aina mielenkiintoinen projekti. Mutta tullaan tulevilla keikoilla kuulemaan myös vanhoja tuttujakin ralleja, joten älkää olko huolissanne, rakkaat kuulijamme.

 Uutta materiaalia on siis kuultavissa jo ennen levyn julkaisua livenä, ja kyllä se itse levykin sieltä aikanaan tupsahtaa, malttakaa vielä hetki. Eihän tämä muutama kuukausi enää pitkältä ajalta voi tuntua, jos vertaa siihen, että Pakosuunnitelma julkaistiin reilu kaksi ja puoli vuotta sitten...

 Keikkoja tipahtelee pikkuhiljaa sitten lisääkin, ilmoittelemme niitä sitä mukaa, kun niitä varmistuu. Siihen asti, ensi viikolla nähdään!

 -Tepeskeli-

Tässä sitä taas ollaan, matkalla kolmanteen albumiin. Musiikin tekeminen on laji, johon sisältyy aivan valtavasti asioita ja ihmisiä. Turhaan ei puhuta musiikkibisneksestä tai siitä, että nykyään pitää olla lähes ekonomi muusikon lisäksi pärjätäkseen kyseisessä maailmassa. Itse olen tehnyt esiintymistyötä 10-vuotiaasta alkaen ja edelleen opin koko ajan lisää uusia asioita. Musiikin kuuntelijoille tästä maailmasta aukeaa vain pieni osa, mutta he saavatkin itselleen parhaat palat: musiikin! Kulisseissa ala on todella kiehtova ja uudistuva.Kannattaa lähteä mukaan!

Tulevalla levyllämme on jo selvä teema ja se liittyy muutokseen. Muutosta katsotaan erilaisista näkökulmista ja sen kanssa pyritään elämään. Toivottavasti saisitte korvakarkkia kuultavaksi pian. Pienen pieniä elementtejä voi saada studiopäiväkirjasta, joka löytyy youtubesta. En malttaisi itsekään olla kuulematta kappaleita!Jännittävää!

 Tuoreita kuulumisia löytyy aina naamakirjasta! Sinne siis, muusta viis! 

-Katriina-

Kevät tulee että kohisee! Musta joutsen on läpikäynyt vuoden aikana melkoisen kasvukriisin ja nyt siitä on selvitty.

Väitän, että koskaan aiemmin emme ole tehneet musiikkia yhtä suurella intohimolla ja asenteella. Uudet biisit ovat pidemmälle mietittyjä ja niissä on sanottavaa muutenkin kuin sanallisesti. En malta odottaa, että pääsemme esittämään niitä yleisölle. Mutta nyt on aika luoda ja rakentaa bändille kunnon pohja ja siirtyä syksyllä jälleen keikoille. 

Yhtye oli melkoisessa kriisissä vielä viime vuoden puolella. Musiikki ei vain kuulostanut siltä kuin sen olisi pitänyt kuulostaa ja jokainen jäsen joutui miettimään mitä bändiltä haluaa. Emme taatusti ole ensimmäinen emmekä viimeinen yhtye, jonka sisällä on ollut vaikeita ristiriitoja. Mutta että voi luoda jotakin uutta ja ottaa uusia askeleita ja tavoitteita, on sen eteen tehtävä myös uhrauksia. Meidän yhtyeemme kohdalla se valitettavasti tarkoitti jäsenten vaihtumista. Bändistä jäi pois Teemu Skyttä ja Markus Nieminen. Tilalle tuli Mika Latvala, joka on ammatiltaan konserttipianon virittäjä (wow). Mies tietää musiikista enemmän kuin me muut yhteensä, heh.

Näiden muutosten jälkeen bändi on jälleen löytänyt itsensä ja voin sanoa, että meillä menee todella hyvin. Mielestäni emme milloinkaan ole olleet yhtä itsevarmoja ja tietoisia siitä mitä ME haluamme. Voin taata, että tällainen tunne on mahtava!

Tähän päivään saakka olemme siis tehneet uusia kappaleita huolella ja suurella innolla! Ja meillä on todella hauskaa! Tällaista musiikin tekemisen kuuluu olla!

Toivon, että pian voisimme antaa teille jotain kuunneltavaa, mutta malttakaa. (Tiedän, en malttaisi itsekään odottaa!)  Korvakarkkia on tulossa, jei!

Ihanaa kevättä teille mussukat! Ihanaa jos jaksatte vielä hetken! 

Katriina 

Juuri saavuin treenisessiosta Tonin kanssa ja fiilis on, että jee! Osaisinpa kirjoittaa sanoiksi ne supermakeat tuntemukset joita saan aina kun kuulen uuden kappaleen tallennettuna lauluineen päivineen. SIIS MAHTAVAA! Tekisi mieli kirjoitella tänne kaikkia niitä lausahduksia, joita Toni on taas biiseihin heitellyt. Ah, mitä terapiaa mun aivotuotannolle, nimittäin!

Kovasti toivon, että jo seuraavilla keikoilla tuotannossa olisi mukana uusia kipaleita. En osaa vielä sanoa mikä on mun lempikappale, mutta parhaita ovat ehdottomasti "Vieraat lähtee" ja "Kaikki aina sujuu niin kuin suunnittelen". IIK, KIVAA! Kohta tekin saatte niitä kuulla kuten myös sen, miten positiivisia me olemme. Vaikkakin kappaleet ovat mustalla huumorilla maustettuja, ovat ne luonteeltaan aivan oikeasti positiivisia... Ainakin tunnelmaltaan, ha! 

Muutamia kertoja olemme Tonin kanssa ajatelleet, että vitsi kun olisi videokamera katossa. Niin hassuja hetkiä on äänityksissä ollut. Siellä me pienessä kopissa hihitellään, taputellaan ja vihellellään muun muassa. Tällaista siis odotettavissa! 

 Mii laik it!

 Katriina

 Kuten varmaan jo tiedätte, kolmas levymme on ollut työn alla jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä Toni ja Katriina työstävät demoja meille muille kuultavaksi. Itselläni, eikä varmaan muillakaan bändin jäsenillä, ole vielä aavistustakaan, millaista tavaraa sieltä on tulossa. Sen verran Toni on paljastanut, että kevyempään suuntaan oltaisiin menossa. Tosin, kun päästään treeni- ja sovitusvaiheeseen bändin kesken, biisithän voivat kehittyä ihan mihin suuntaan vain.

 Viime aikoina olen kuunnellut paljon Queeniä, The Bandia ja Kasevaa. Senpä vuoksi itseäni kiinnostaisi tällä kertaa panostaa moniääniseen lauluun, siitä olen Tonin ja Katriinan kanssa puhunut jo pitkään. Sehän sopisi tähän 'rauhalliseen' ilmaisuun kuin nenä päähän. Treeniä se kyllä vaatii paljon, ja ankaraa omistautumista asialle alusta pitäen.

Tiedämme, että te kuulijat odotatte kärsimättöminä,  että uutta materiaalia tulisi jo ilmoille. Onhan Pakosuunnitelmasta kulunut jo lähemmäs kaksi vuotta(!). Kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme todeta, että tällä kertaa aiomme tehdä työmme rauhassa ja huolella, niin että itsellämme jäisi mahdollisimman vähän ns. 'sanomista' valmiista tuotteesta, ja että siitä tulisi juuri sellainen, millaiseksi itse olemme sen tarkoittaneet. Edellisillä kerroilla on nähkääs tullut tehtyä 'jokseenkin hätäisesti', ja lopputulos on jäänyt osittain kaivelemaan mieltä, vaikka kuulijat tuskin huomaavat mitään erityistä. Mutta kuten sanonta kuuluu: Hyvää kannattaa odottaa! 

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

 -Tepeskeli-

Loistavaa alkanutta kymppivuotta kaikille! Musta joutsen piti ansaitun levähdystauon vuoden vaihteessa ja on nyt taas luovuuden paloa täynnä. Henkilökohtaisesti en ollut ajatellutkaan miten hyvää pieni tauko voisi tehdä. Vasta lomaillessani tajusin miten lujaa Mustalla joutsenella on sen elinaikana mennyt. Musta joutsen syntyi vasta muutama vuosi sitten ja ulkona on jo kaksi levyä. Se on mielestäni aika hyvin.

Jos Mustikalla on mennyt lujaa, on edes turha mainita miten lujaa on mennyt sitä ennen kun ottaa huomioon kaikki Stratovariuskäänteet ym. Pieni pakkoloma ei siis tehnyt yhtään pahaa. Puhun pakkolomasta, koska en olisi itse halunnut millään taipua lomailemaan, vaan olisin edelleen halunnut paahtaa täysillä.No, nyt kun Mustikka tekee taas innolla uutta materiaalia, kiitän loma-aikaa siitä, että ensimmäisen kerran noin viiteen vuoteen tunnen mitä on sisäinen rauha. Kelatkaa sitä! Tämän parin kuukauden aikana minussa on siis pari osaa löytänyt toisensa ja tuottaneet minulle suuren onnen tunteen! Hmm, tällaista tunnetta on vaikea kuvailla kenellekään ulkopuoliselle, mutta toivoisin että kaikki vähänkin kadoksissa olevat voisivat sen joskus saavuttaa.

Toivon siis kaikille oikein aurinkoista kevään odotusta ja pakerran kovasti poikain  kanssa uuden materiaalin kimpussa. Toni on ollut kova tehtailemaan uusia biisejä nääs, jee jee! 

Palatkaamme taas sorvin ääreen. Love juu!

-Katriina-

Questions Mr. Juan Pablo Diaz  from Argentina

-First, could you tell us a little about your musical background? Did you go to music school? What bands did you listen to when you were a kid? -My musical background is actually not so typical for a rock singer. I have studied music and theatre and performed in musicals as a dancer and singer. Before that I was in gymnastics and trained every day for hours. Music has always been a big part of my life. I guess my musical influences came from my big brother who listened bands like Whitesnake, Stray Cats, Toto, Accept etc.
-What or who inspired you to start singing? Do you play any other instruments?-When I studied musictheatre you had to sing during studies of course. I always thought I was a better dancer than singer but look what has become of me. I have a plan to learn how to play guitar. I'd love to make my own compositions.
-And when it comes to metal, what bands do you like?-My foreign favourite bands at the moment are Korn, Perfect Circle and Porcupine Tree. I've also been listening some Pantera (Cowboys from Hell) and Sepultura (Roots) albums. I'm very interested in listening new bands and new music. It's not so important what style they represent. For example one of my favourite bands at the moment is Röyksopp.
-How did Timo Tolkki contact you to become Stratovarius new singer? Did you guys know about each other before this?-I contacted first our common concert arranger Jouko J. Karppanen and he recommended to take contact with Timo and so I did. Timo and I didn't know each other before this.
-Timo was going through very difficult times back then, did he tell you why they where in need of a new singer?-That time of my life was like a soap opera. Timo told me this and that, you can only imagine. It was really crazy and hectic.
-During your time in the band, did you get a chance to try or work on any of the new songs?-Actually I made a whole record as Miss K but Timo decided never to publish it. I was really pissed off. I worked really hard for the record and made all the lyrics for the songs. Also "Maniac Dance" was a song written for me. Timo wrote it after I had told him that I often dance alone at my house like crazy.
-And why did they asked you to leave the band?-Well, it was decided that Miss K will have her own album and Stratovarius goes on like before. It sounded cool for me because the guys had been together for so long.
-At some point did you felt like being with disrespect, since you where hired and asked to leave almost within the year?-I didn't feel like that because I was making my own record. But later on yes of course! You can only imagine how I felt when he decided not to publish the record. Especially not telling any reasonable reason for this decision. I took a long time to recover and start making music again. But that's when I found Musta Joutsen. It was my healer.
- Has being the temporary singer of Stratovarius helped your career in any way? Like people who didn't know about you, now they did.- There are some good and some bad things. Of course I got a lot of publicity but Timo also took couple years of my life. I believe I would be here anyway.
-When you're walking down the streets, or touring or meeting fans, do people still recognize you as Startovarius singer?-Thank god no. Now they come to talk to me as a Musta Joutsen singer.
-Are you still in touch with Timo these days?-No. I don't want to hear about him anymore because he always confuses me. It would be hard. I tried to understand him for a long time but nowadays it's better to be apart. Timo is really nice and wise person but not very easy to be with.
-And what did you do after you left the Stratovarius?-I was singing in one band, but that just was not for me. Then I found Musta Joutsen.
-Please, tell us something about Musta Joutsen! How did the band come together? -This band has a long history. The guys of the band have been around in Finnish scene since early 90´s. Half of the band (Toni, Teemu and Markus) has been played together since teenagers. Me among our guitarist (Ertsi) and drummer (Tepeskeli) found the band (or other way round...) from internet. I answered Tonis (he is the leader of the pack) add and after try-out he liked my voice even though I had never sung in Finnish before!
-If I got the translation right, the name would be "The Black Swans" in English. If correct, could you explain why did you choose this name? Who came up with the idea?-It's never easy to decide what's the band's name is going to be. There's really no special story about this.
-How did the fans react to the new album? Did it have a nice reception?-Yes, I'm really proud of our new album! Reception was good and we have been making a lot of gigs while marketing it. At the moment we're planning to make acoustic record which includes our older material. And then during the springtime we're starting to compose new rocking stuff. So everything's cool!
-From the info I could translate from your MySpace, something about the songs telling "about Finnish everyday life and dreams of all the serious issues without any fear" struck my attention. What would these issues be? What do your lyrics usually dwell on? And who writes them? -The lyrics of Musta Joutsen are in Finnish and the writer is our guitarist composer Toni Loimuneva. At the moment we are in the Finnish markets and your translation is correct "about Finnish everyday life and dreams of all the serious issues without any fear".  The emotional difference comes from the quality of the lyrics and the nuances of it. How does it touch my life and my feelings and my way of thinking the world in general.  Toni is really genius in writing lyrics and I when I sing these songs I really feel that Im singing from my heart. We also work together in lyrics and I have always the final decision what Im singing. I have to stand behind the words Im singing.
-How did you got involved with Poko?-Once again I can thank Mr. Jouko J. Karppanen who liked our first demo and took it to Poko Rekord's manager Mr. Epe Helenius. The rest is history. Jouko knows my musical career from far behind so we can thank him.
-With the new album out, what plans do you have for the future?-Guess I told it already. We're moving forward all the time and getting better with everything. Life's good.
-And finally, any message to both Stratovarius and Musta Joutsen fans out there?-Believe in your dreams, they usually happen if you really want to. Love, hugs and kisses!

Saimme jokainen tehtäväksi kirjoittaa jotain itsestämme ja fiiliksistämme tässä orkesterissa. Meistä kun ei juurikaan mitään henkilökohtaista infoa ole näillä sivuilla julkaistuna. Jospa minä sitten aloitan:

Olen lähtöisin kaukaa pohjoisesta, Rovaniemeltä asti. Pikkuhiljaa olen valunut kohti etelää, ja Hyvinkää on eteläisin paikka, missä olen koskaan asunut. Kiinnostuin musiikista joskus ala-asteen ensimmäisinä vuosina, ja pakolliset hevi- ja häpeälliset poppiskaudet on diggailussa tullut käytyä läpi, ja tätä nykyä olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen. Rumpujen soiton aloitin yläasteella n. 15-vuotiaana. Bändien suhteenkin on sitten tullut soitettua kaikenlaista musiikkia, mm. bluesia ja rock 'n' rollia, heviä, progea ja nyt suomirokkia. Ja vasta nyt tuntuu, että olen sellaisessa bändissä, jossa voin toteuttaa itseäni muusikkona siten, miten olen kaikki nämä vuodet halunnut. Biisien ehdoilla tietenkin kuitenkin.

Muusikon arjesta Suomessa yleensä ajattelen, että harvalla tässä maassa on mahdollisuus tehdä musiikkia täysipäiväisesti niin, että sillä pystyy itsensä ja perheensä elättämään. Ja niin, että sitä perhettäkin näkisi enemmän kuin kerran kuussa. Koska totuushan on se, että joko olet menestyvä artisti ja saat keikoista sen verran, ettei niitä tarvitse tehdä paljon. Tai sitten teet keikkaa joka viikko ja saat kohtuupalkkion. Eri asia on tietenkin studiomuusikot, jotka ovat opiskelleet sitä varten ja soittavat mitä pyydetään. Freelancereina hekin enimmäkseen toimivat. Me olemme bändinä siinä tilanteessa, että kaikilla on päivätyöt, joista se elanto OIKEASTI ansaitaan. Jos tilanteemme olisi niin hyvä, että päivätöissä käynnin voisi lopettaa, voisi osan niistä päivistä, jolloin ei ole treenejä tai keikkoja, käyttää taitojen ja välineiden ylläpitoon. Itseopiskelua ja omakohtaista treeniä! Koska harvemmin sitä nykyään rankan työpäivän jälkeen jaksaa lähteä treenikselle rumpuja paukuttamaan, kun virta on jo lopussa siltä päivältä. Mutta tyytyväinen saa olla, että ylipäätään saa tehdä tätä, koska tämähän on ennen kaikkea HAUSKAA!

Odotan innolla, että Toni alkaa taas pian esitellä sävelkynänsä jälkiä meille muille. Se on nimittäin edellytys bändin toiminnan jatkuvuudelle. Eihän kukaan jaksa illasta ja vuodesta toiseen soittaa samoja biisejä (tiedän kyllä niitäkin, jotka jaksaa, mutta heidän sielunelämäänsä en ole päässyt sisälle... kuka mistäkin saa tyydytyksensä...). Se yhdessä tekemisen ilo, kun pähkäillään, miten tämä ja tuo biisi tulisi soittaa, on yksi tämän homman parhaista jutuista. Siinä pääsee käyttämään myös sitä omaa luovuuttaan ja haastamaan muita.

Ohhoh, tulipas nyt runoiltua. Lopuksi vielä pakollinen listaus musiikillisista vaikuttajistani, rumpaleitahan nämä kaikki on (ketä se nyt sattuu kiinnostamaankaan):

 -Neil Peart (Rush)

-Frank Beard (ZZ Top)

-John Bonham (Led Zeppelin)

-Ian Paice (Deep Purple, Whitesnake)

-Mark Brzezicki (Big Country)

-tepeskeli-

Juu, tällaiseen ajatukseen päädyin tänään. Olen paljon ajatellut lähiaikoina mediaa, mediapropagandaa ja sitä, että kuinka paljon ihmiset tajuavat kyseenalaistaa sitä mitä mediasta suolletaan ulos. Valtaosa ihmisistä pitää totena sitä mitä media sanoo. Voi irma.

Toinen seikka mihin varmasti kaikki meistä ovat kyllästyneet on jatkuva valittaminen. Väitän, että jokainen meistä tuntee ihmisiä joiden jatkuva valittaminen ihan suoraan sanottuna vituttaa. Muutenkin tuntuu, että asiat taitavat olla meidän yhteiskunnassamme vähän liiankin hyvin, kun on aikaa jatkuvasti kitistä siitä miten huonosti asiat ovat tai valittaa siitä miten ärsyttäviä ihmiset ovat. No joo, jokapäiväiset valituksen aiheet eivät taida mahtua tähän blogiin. 

Tänään lukiessani sunnuntain lehteä minua alkoi ärsyttämään. Ooh, sopii aiheeseen:D Olen täysin samaa mieltä jutun aiheena olleesta asiasta eli vanhusten hoidon huonosta jamasta. Mutta voi tsiisus, juuri tässä kohden voisi hyvin moni ottaa peilin kauniiseen käteensä ja katsoa siihen. Kuinka saatanan moni jättää vierailematta omien vanhustensa luona!!? En voi olla ajattelematta, että pahimmat valittajat, liittyen tähän aiheeseen, ovat juuri niitä äitiensä ja isiensä lapsia, jotka eivät millään muotoa ota osaa omien verisukulaidensa hoitoon, vaan antavat laitosten hoitaa kyseisen homman! Suomessa on aivan käsittämätön tyyli jättää omat vanhemmat oman onnensa nojaan. Ei helvetti. Siinä seisoo kiitos ihmisille joiden ansiosta elää täällä maan päällä.

Minua valittaminen ahdistaa. Totta kai teen sitä itsekin toisinaan. Mutta tarkoitan nyt valittamista ja negatiivisuutta muutenkin laajemmassa mittakaavassa. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt itse noudattaa sellaista sääntöä oman elämäni kanssa selviämisessä, että kaikesta paskastakin voi löytää myös jotain positiivista. Ja että kaikesta kokemastaan oppii. Elämä on karu koulu, mutta jokaisella meistä on valinnan mahdollisuus. Elääkö elämä positiivisesti ajatellen vai hukkumalla paskaan. Jep. Näin tällä kertaa.

... Kurkkupalleille nimittäin, hah! On ihmisiä joille pallerot ja paiseet kasvavat erinäisiin paikkoihin, mutta minua ne ovat sattuneet vaivaamaan kurkussa. Ja laulajalle se nyt ei vaan satu olemaan ihan pop juttu. Niinpä seuraavien sanojen saattelemana oma nenä-, kurkku- ja korvalääkärini Teppo passitti minut leikkaukseen: " Kaikki kollegani ovat enemmän tai vähemmän mielenvikaisia, mutta erittäin ammattitaitoisia." Jep. 

Jos joku nyt kantaa huolta tai hihkuu ilosta, että em. vamma vaikuttaisi jotenkin äänihuuliini, on minun tuotettava pettymys. Tepon mukaan äänihuuleni nimittäin ovat sileät kuin vauvan peppu. Hmm...

En ole koskaan ollut käsiteltävänä sairaalassa, joten odotin innolla mitä tuleman pitää. Nukutusvaiheessa sairaanhoitajat kysyivät minulta viime sekunneilla ennen horteeseen painumista, että jännittääkö minua kovasti. Vastasin, että tämä kokemus on aivan kuin menisi benji-hyppyyn. Jiihaa! Ja niinhän sitä mentiin.

Sairaalakokemus sinänsä on kuin menisi viiden tähden hotelliin. Homma nimittäin pelittää! Tavaraa menee suoneen koko ajan ja tarjoilu pelaa muutenkin. Henkilökunta oli oikein mieluisaa... (noh, ei siellä paljaspeppuisia hoitajia näkynyt) ja olotilan mukavuutta kyseltiin vähän väliä. Kyllä tällainen meininki kelpaisi mulle muutenkin!

No, nyt olen siirtynyt kotihoitoon. Jo muutaman päivän jälkeen leikkauksesta olen vakuuttunut siitä, ettei minusta kaman käyttäjää tule. Lääkkeistä tulee saatans huono olo, kuvottaa koko ajan ja päässä viiraa. Niin ja tietysti kun nielurisan poistosta on kyse, ei tietenkään saa syödä mitään. Paitsi kaikkea vellimäistä. Ei tana! Jos muutamassa päivässä on lähtenyt jo pari kiloa, niin paljonko lähtee parissa viikossa. Mahtava laihis!

Tässä vaiheessa kun sairaslomaa on jäljellä vielä kaksi viikkoa, voi vain miettiä miten tyhjä pää voi siinä vaiheessa olla kun sairasloma päättyy. Kun mitään ei myöskään saa tehdä. Siis saa ehkä maitotölkin verran nostaa painoa, mutta ei mitään mikä loisi painetta kurkkuun. Ou mai gaad. Säälin läheisiäni. Voi kertyä hieman tuota ylimääräistä virtaa.

Juu, tulkaa muuten kaikki Suistoklubille 4.9.09 katsomaan meidän keikkaa! Jos hyvin käy, niin suonet nielussa repeävät ja voin ruikkia verta kaikkien päälle! Näitä verikuviahan minusta jo onkin. Nyt vaan sitten ihan livenä, jiihaa! :D

Vointeja kaikille! Tylsyyden tummina hetkinä voin ehkä raapustaa tänne sanan jos toisenkin. Tai sitten vaan ihan sekoilla. Jep. Ugh.

-Katriina- 

Alias Jurriina; by Mustikkagäng

Kello on paikallista aikaa 11.22. Edellisestä keikasta ja Pyhäjoelta lähdöstä on vierähtänyt seitsemän tuntia. Tässä ollaan parkissa Riihimäen BBC eli ABC:llä ja odotetaan pääsyä varuskuntaan. Suihkusta voi tässä vaiheessa vain haaveilla, sillä kukaanhan ei halua menettää hyvää keikkahikeä kun sen on kerran kovalla työllä ansainnut, eiks jeh? Jep. Aamu lähti raikkaasti käyntiin Karhun voimin ja karkkia syöden. Mitäs sitä rokkarit muulla. Kuul!

Seuraavaan keikkaan vielä kolme tuntia 35 minuuttia:D

-Katriina-

Kyllä tähän rokkenrolliin voisi tottua, sanoi eräskin äänimies joka tosin tällä kesäretkellä ei mukana ole. Tonttu-torvinen tulee kohta bussiin kun kakka on pykistetty mukavasti kahdeksikolle ja köytetty sähköteipilla siistiin nippuun. Yhtyeemme on iloisella perhelomalla hoitamassa parisuhteitansa. Laatuaikaa. Mukaan on otettu myös Pekolan Ron Jeremy. Ehkäpä Heinolan kautta kotiin...

Kalajoen hiekat lauloi iso-D aikoinaan. Allkuperäinen kappale California Dreaming esittäjänä ilmeisemmin jotain ameriikan ihmeitä. Täytyy sanoa, että molemmilla hiukkalaatikoilla vierailtuani tämä pohjanmaan kalifornia on vähän erilainen kuin haloa kopio toisella puolella planeettaa. On täällä hiekkalaatikon lisäksi pari mäntyä ja käpyä. Mutta ei ne huvitukset siihen lopu! Päivän viihdetarjonnasta vastaa moottorisahataiteilija joka yllättävää kyllä on veistänyt sahalla Karhun! Jep. Seuraavan kiertuuen lavastesuunnitteluun teimme jo Siikarysän rennossa ja vapautuneessa ilmapiirissä isännän meitä leppoisasti palvellessa. Ensi kesän rokenroljiihaapuukitourin visuaalinen ja henkinen teema on Hyljeloukku josta tulee keskeinen elementti stonehengen tyyliin. Loukkua voi myös käyttää muihin tarkoituksiin tanssilattialla keikan jälkeen. 

H-Bussin nokka kohti Pyhäjokea ja uusia seikkailuja. Torvinen turautti juuri viimeiset ja matka jatkuu! ABCn kautta kylmät kaljat koneistoon ja uutta matoa koukkuun!

Uusi päivä on koittanut Kalajoella. Aurinko paistaa jälleen lämpimästi, vaikka vähän merituuli viileästi kutittelee. Uimassa ei kukaan meistä (tiettävästi) ole (vielä) käynyt, mutta ehkä sekin nähdään...

Uusia kuulijoita saadaan toivottavasti tänäkin iltana, eilen oli kivaa, ehdottomimmat fanit olivat asettautuneet aivan lavan tuntumaan. Annoimme kaikkemme! Ja tänään uudestaan!

-Tepeskeli-

Aurinkoista kesää kaikki pikku pupuset! Olipa viime viikonloppuna mahtava keikka Mustakari In Memories tapahtumassa. Alta pois risut ja männynkävyt kun pääsee samalle keikalle Popedan ja Yön kanssa. Aurinko paistaa kuumaakin kuumemmalta taivaalta, sininen meri väreilee vierellä ja kansa on tyytyväistä. Järjestelyt olivat aivan upeat ( eli kylmää kaljaa jäissä ja sairaan hyvää ruokaa) ja meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Mitä sitä pieni ihminen enää enempää voi päivältä toivoa!?

Minulta on usein kysytty haastatteluissa, että ketkä ovat esikuviani musiikin saralla. Henkilökohtaisesti arvostan artisteja, jotka osaavat ottaa yleisönsä, joiden karisma saa jalat tutisemaan ja jotka todella osaavat esiintyä. Kun nyt olen nähnyt Popedan muutamalla keikalla, en voi muuta sanoa kuin että voi jumankauta juu nääs päivää! Tsiisus että on bändi kovassa vedossa! Pate Mustajärvi on aivan mahtava ja Laku tosi ihq;) Suosittelen kaikille lämpimästi, menkää ihmeessä tsekkaamaan!

Täytyyhän tässä nyt vähän itsekehuakin harrastaa, hii. Mustan joutsenen keikat ovat menneet mielestäni mahtavasti ja olemme huomattavasti parempia kuin vuosi sitten. Uusia kuulijoita tulee matkaan koko ajan mukavasti ja mekin aina riehaannumme aika ajoin sopivalla tavalla, keikoilla ja niiden ulkopuolella, hehhehhee! Eli eipä tässä valittamista. Tulkaa meidän mukaan!

Niin, hyvää kesää halusin kaikille muruille toivotella! Ihania ja aurinkoisia kesäpäiviä! Jee jee, rok rok! Teistä kovasti tykkään!

-Katriina-

Moiijoijoi!

 Todellakin, tuli mieleeni vähän bloggailla taasen. Se on nyt sitten vappu. Suhteellisen rentouttavaa "lievää" humaltumista tiedossa. Onhan se nyt aika hienonpuoleista. Hyvää vappua kaikille!

 Moni on tullut allekirjoittaneelta kyselemään, että onkos se teidän toinen levy jo valmis? No onhan se....(kuulin eilen että sitä olisi todistettavasti nähty jopa jonkun kaupusteluliikkeen hyllyllä, tiedä häntä)..Moni on myös viime aikoina kysynyt: Vituttaako se kun mitään isompaa hypeä ei ole vielä saatu aikaseksi? No vituttaa ja ei. Toisaalta olisi hienoa jos keikkaa olisi ihan leipätyöksi asti ja levyjä menisi kaupaksi kuin leipää. Mutta taas toisaalta....Tiedän faktana, meilä on onneksemme vihailijoiden lisäksi myös ystäviä, jotka ymmärtävät musiikkiamme ja meitä. Se tuntuu varsin mukavalta. Esimerkiksi Kotkan Yellarissa ollut keikka valoi bändiin taas uutta uskoa. Erittäin hieno yleisö joka oli selkeästi kuunnellut Pakosuunnitelmaa. Olotila oli ihan riittävän fantastinen. Kiitos Kotkalaiset! 

 Pointtina on se, että elämä on velvettiä ja kukin tykästää sitä mitä haluaa ja että musiikkia tehdään rakkaudesta musiikkin. Mielipiteitä...niitä mahtuu maailmaan....onneksi. Kaikille parhainta kevättä/kesää!!!

 ps. Vihailijat ovat minusta aika hellyyttävän ehdottomia ja myös hiukan pelkureita siinä mielessä, etteivät uskalla edes saapua käännytettäviksi keikoillemme:) Käännytyksiä on nimittäin tapahtunut matkan varrella!!! jippiaijee!!

ps2. Kuvassa Miisa Koirailija, koirista koirin.

t. Toni

Aah....Musiikki on saatanan kiva asia. Kuvan pikkumies näyttää siltä miltä minusta tuntuu...paisi nuorelta ei enää tunnu... 

Sainpa juuri kuunnella uutukaisen levymme valmiina. Suoraan masteroinnista. On se nyt vaan niin hienoa. Tätä levyä oli paikoitellen hiukan raskastakin tehdä, ainakin siinä biisin synnytys- ja esituotantovaiheessa. Äänitykset sinänsä olivat varsin mukavaa puuhastelua ja vähän kaljanlanttaustakin. (ainakin meikäpojalla) 

Mutta lopussa kiitos seisoo. En ole koskaan ollut mihinkään musasysteemiin ,missä olen ollut mukana, näin vilpittömän tyytyväinen.  Tästä levystä saa sanoa kuka tahansa Turkulainen Antti Arvailija mitä haluaa, mutta ainakin se juuri sellainen kuin Musta Joutsen omasta mielestämme. (Helvetin hyvä...hehee..) Julkaisuunkaan ei ole loputtoman pitkästi aikaa, halukkaat saavat levyä kaupasta jo reilusti ennen kesää:) (maalis-huhti)

 Onko musta tullut joku helvetin mainosmies?...Piti vain kirjoitaa tuntoja...

-Toni

ps. Ainiin.....levyllä on nimi, se on PAKOSUUNITELMA

Todellakin.Tänään on viimeinen äänityspäivä. Ainakin toistaiseksi. Akun tehtaalla ollaan, kaikki paitsi T-mut. Täällä on saanut jatkuvasti törmäillä omiin sankareihin ja muutenkin on ollut jännät paikat. Äänitykset on mun osalta purkissa. Ertsi jyräyttään vielä vähän guitaroa, Sunffe vähän maalailee koskettelusoittimilla ja Scatriina päästää ääniä suustaan. Sitten aletaan olla valmihia. Levylle tulee mukavia tunnelmia. Sen kuulee jo ennen miksattua tuotosta että äänimaailma on mielenkiintoinen. Siitä mää oon erityisen tyytyväinen että levyltä tulee löytymään erityylisiä kappaleita. Se on ollut alusta asti Mustan Joutsenen perusajatuksia. Nastaa. Viinaa voi todellakin olla ilman hauskaa ja hauskaa voi joskus olla ilman viinaa.

-Toni

On se hyvä että joku selväjärkinen käy aina silloin tällöin täällä paikan päällä... Ei sillä että se olisin minä. Hollolassa pojat alkavat olemaan jo lievän maalaishulluuden partaalla. Olen itse ollut äänityksistä useamman päivän poissa ja puhun ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä, hah. Kaikesta täällä vallitsevasta sekopäisyydestä huolimatta tunnen syvää kateutta poikia kohtaan. Täällä sitä vaan soitellahan, grillataan makkarata ja kirmataan pellolla. Ei helvetti! Miksen mä ole täällä silloin kun kaikkea kivaa tapahtuu!

Buahhahhaaaa! Ja tänään on lauantai, dänk gaad:D Tarkoittaa että mäkin pääsen ehkä osaksi tätä yhteisöä: Juon olutta monta litraa, syön ruokaa viikon edestä ja leviän ahterista kymmenen kiloa. Kyllä se tästä lähtee! XD -Sikuriina

Todellakin, on ihanteellinen syyspäivä. Maaseutu näyttää kauniit kasvonsa kaikille ulkona puhdasta ilmaa hengittäville.

Lattialla on verisiä rumpukapuloita. Oksennusämpärin vieressä on talouspaperirulla. Hiki haisee. Mustan Joutsenen rumputaiteilija Teemu Eskelinen, tai Tepeskeli kuten häntä yhtyeessämme kutsutaan, antaa kalvojen laulaa ja peltien soida. Nyt nimittäin lähtee. Tappavan tarkka rytmi täyttää soittotilan ja saa soittajatoverien päät nyökkimään hyväksyvästi tarkkaamossa. On siis rumpuäänitysten aika.

Hyvin täällä sujuu, mitä nyt seuraavien promokuvien ottamista pitää siirtää, johtuen Petraxin studioemännän kerrassaan herkullisista sapuskoista. Dieetit on tällä erää sovinnolla unohdettu. NAM! Herkkua riittää, kuulo- sekä makunystyröille.

-Toni

Todellakin. Kohta koittaa se päivä kun on taas myöhäistä. Bändi on antanut kaikkensa ja käymme käsi kädessä katsomaan mihin se riittääkään. Henkilökohtaisesti olen saavuttanut muutaman hulluuteen verrattavan hetken kun olen raapinut näitä jollotuksia kasaan. Voi saatana sentään. Ehkä neroilla on helpompaa. Silti väittäisin että biisien väsäys on kivempaa kuin esim. masturbointi. Tai en osaa ehkä sittenkään sanoa. Joka tapauksessa uskon vilpittömästi,että tuleva levy, jota lähdemme Hollolan Petraxiin äänittämään ensi sunnuntaina, tulee olemaan esikoisemme uljas, ylevä ja herttaisen ihana pikkuveli tahi sisko. Nimittäin se on RAKKAUDELLA väännetty.

- Toni

Olen sitä mieltä, että tämänkertaisen blogin kirjoittajan tulisi olla Toni. Sitä ei turhaan sanota, että toisen levyn tekeminen on raskasta. Toni osaisi kertoa osuvammin mitä kaikkea levyn tekemiseen vaaditaan jo paljon ennen sen äänitysvaihetta. Ja että näihin vaiheisiin uppoutuu tsiljoona aivosolua ja hikipisaraa.

Nyt olemme kuitenkin mielestäni kaikista mielenkiintoisimmassa vaiheessa, nimittäin lopullisten sovitusten tekemisessä. Pohdin tässä itsekseni nouseeko uudesta tuotannosta jo jokin kappale enemmän esiin kuin joku toinen, mutta vielä en osaa omaa suosikkiani sanoa.  Listalla on tällä hetkellä 14 kappaletta joista valitettavasti kaikki eivät pääse levylle asti. Mutta näin ne hommat menevät. Studioon pääsemme reilun kuukauden päästä ja sitten se on menoa. Sinkkua odotellessa, iiiikk!!!

"Mustikka"-jengi (kuten miksaajamme Hannes meitä kutsuu) on nyt tehnyt mukavasti keikkaa koko alkuvuoden. Kesän aikana meillä on ollut myös aikaa hengähtää hetki ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. Olemme luoneet mukavasti suhteita uusiin ihmisiin ja vierailleet aivan ihanissa ravintoloissa joissa meitä on kohdeltu todella hyvin. Kaukana tuntuvat olevan päivät jolloin bändille syötettiin takahuoneessa sitä mitä jääkaapista löytyi. Olemme olleet ylenpalttisen otettuja useiden paikkojen kohtelusta. Top 3 taitaa olla tällä hetkellä: 1) Yövuoro-Riihimäki 2) Dyyni-Kalajoki 3) Pub Katse-Jyväskylä. Aivan loistavia paikkoja! 

Syksyn tullen laitamme tuulta purjeisiin ja pääsemme äänittämään jo uutta tuotantoa. Mikäli tähdet ovat oikeassa asennossa, putkahtaa Mustikan seuraava sinkku pihalle ennen vuoden loppua. Rock`n roll jiihaa buugie-tour pääsee siis toivon mukaan starttaamaan piankin, kun uutta tavaraa saadaan äänitetyksi. Sitten rokki rai rai raikaa!!! 

Kutriina 

Mustalla joutsenella menee tosi hyvin. Olemme keikkailleet ahkerasti, työstäneet uuden levyn kappaleita sekä päässeet mukaan Da da kuulat sekaisin sekä Suomirokkia 13-kokoelmalle. Ei siis ole valittamisen aiheita!

Meidän yhtyettämme pitää kasassa mahtava yhteishenki. Etenkin pienessä oluthuurussa toitotamme rakkautta toisillemme aika usein, hih, mikä saattaa kuulostaa tosi imelältä, mutta niin se vaan on. Me tykätään toisistamme kamalasti. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää yhtyeen eteenpäin menemisen kannalta. Hyvä yhteishenki saa jaksamaan enemmän ja vielä vähän lisää.

Haluan lausua myös kiitoksen sanoja Poko rekordsille. Silmiini on osunut muutama ei niin mairitteleva sananen kyseisestä levy-yhtiöstä. On ehkä totta, että Pokolta ei kukaan ole hypännyt suoraan tähtiin salaman nopeasti. Artistina näkisin kuitenkin olevan asioita, jotka ovat erittäin tärkeitä musiikin tekijöille ja jotka Poko tekee mahdolliseksi. Kaksi tärkeää sanaa ovat luottamus ja tuki. Kuinka monessa levy-yhtiössä artistilla on täydellinen vapaus luoda ja toteuttaa itseään? Niinpä. Etenkin Epe Helenius ja Tami Tamminen ovat antaneet meille paljon voimaa ja viisautta monen asian suhteen. Sellaista kokemusta ja elämänviisautta jota he tarjoavat ei monella ole antaa.

Tärkeää on, että Mustaan joutseneen uskotaan ja kuten me itsekin ajattelemme, tämä on loppuelämän proggis. Täältä me tullaan, pois alta risut ja männynkävyt! XD

-Katriina-

Jiihaa, pian on kesä! Kovalla sutinalla syntyy myös uutta materiaalia Mustan joutsenen seuraavalle albumille. Taattua Mustis tavaraa, hih. 

Täytyy sanoa, että nyt kun olemme viettäneet yhdessä muutaman vuoden, olemme tiiviimpi porukka kuin ikinä. Eskelisen Teemun liityttyä joukkoon, on kaikki sujunut mahdottoman hienosti ja mutkattomasti. Itse en voisi kuvitella elämää ilman Mustiksen poikia. Ovat kaikki mun parhaita kavereita ja oon superylpeä siitä, että saan näiden poikien kanssa aikaani viettää.  

Mitään edellä mainitsemaani ei kuitenkaan olisi ilman mahtavia kuuntelijoita, jotka meitä kannustavat ja käyvät keikoilla. Kiitos muuten sille kauniille tummalle tytölle joka raahasi serkkunsa Espoosta Hyvinkäälle meitä katsomaan! Siinä on asennetta:D Pojat lähettivät terveisiä;)

Kuulemisiin rakkaat kamut! 

Mustan joutsenen keikkaputki on taas käynnistymässä. Jiihaa! Emme me jaksa jouten olla muutenkaan. Kovasti tehdään työtä jo seuraavan levyn eteen. Laittoipa Timo Tolkkikin minulle taas viestiä ja kyseli laulamaan kunhan saa kappaleet kasaan. Kovasti sitä minulta edelleen kysellään, että olenko metallinainen. No herranjestas, voihan sitä tyttönen tykätä monenlaisesta musiikista! Olisi se kuitenkin mukavaa päästä lurittamaan kaikkea monipuolisesti. Eli odottelen siis mielenkiinnolla mitä Mr. TT saa aikaan.

Tosiaan, pääsemme Popedaa lämppäämään muutamalle keikalle. Se on nastaa! En epäile hetkeäkään etteikö näillä keikoilla ole tunnelma katossa. Tulliklubin keikka juhlistaa mahtavasti Mustan joutsenen kaksivuotisjuhlaa ja sitä hetkeä, kun uramme lähti nousuun noin vuosi sitten juuri samasta paikasta! Nostalgiaa uuuu!

Mukaan kaikki kynnelle kykenevät! Settiin on lisätty muuten uusi kappale. Tosifanit sen sieltä bongaavat, hih:)

Muiskis murut,

Katriina

Piiitkästä aikaa tuntuu, että voi hengähtää hetken. Vaikka oikeassa elämässä näissä kuvioissa ei sanaa hengähdys edes tunneta. Jos jää lepäämään laakereilleen syö taatusti joku kilpailija pihamaasi vihreää ruohoa, heh heh. No joo, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Se on mielenkiintoista, että kaikki sairaudetkin pysyvät poissa silloin kun tietää ettei ole varaa sairastua. Mustalla joutsenella on nyt muutaman viikonlopun keikaton putki. Tuloksena siitä sairastuin heti kamalaan vatsatautiin. En muista aikuisiällä vielä saaneeni yhtä rajua tautia kuin tämänkertainen oli. Enkä voi suositella samaa kenellekään muullekaan. Brpl...

 Keikat ovat menneet tähän mennessä aivan loistavasti. Meitä on kohdeltu hienosti joka ikisessä paikassa ja porukkaan kuuluvat miksaajat Hannes ja Matzo, valomies Viljami ja bussikuski Pate ovat aivan mahtavia veikkoja kaikki. Ilman näin mukavaa poppoota ei työnteko niin mukavalta maistuisikaan. Keikkojen pysähdystauoilla olo tuntuu välillä ihan opettajalta kun pitää ottaa luku kaikista pojista ettei kukaan jää tien varteen puskan taakse jemmaan:D

 Nyt kun meillä tosiaan on muutama viikonloppu vapaata, käytämme sen tietenkin hyödyksemme. Olemme saaneet aikaan paljon uusia kappaleita. Niitä saatte, hyvä yleisö, kuunneltavaksenne sitten joskus, hih. Mutta juna puksuttaa siis hyvin eteenpäin. Sanotaan että ahneella on kakkainen loppu, mutta henkilökohtaisesti ahnehtisin niin paljon keikkoja että tuupertuisin!  Mitäpä sitä vähempään tyytymään!

 Liitteenä oleva kuva kertoo siitä mitä koirani ajattelee koko touhusta.

 Katriina